Huvudsponsorers annonser

fazer

rettig

hs

gloria

Annonser från övriga samarbetspartners

S-gruppen

ahstrom

hbl

blue1

aktia

Vältä jonotus tauolla, varaa pöytä etukäteen. Tarjoilu kahdessa kerroksessa.

 

 

 

 

LYHYT SYNOPSIS

story

Vuosien1821–1930 välisenä aikana neljännes Ruotsin väestöstä (1,3 miljoonaa ihmistä) lähti siirtolaisiksi eri maihin. Miljoona ruotsalaista miestä, naista ja lasta lähti kohti luvattua maata, Amerikkaa. Syitä dramaattiseen lähtöön on monia, mutta tärkeimpinä voidaan mainita:

• Useilla Ruotsin alueilla maaperä ei kyennyt elättämään kasvavaa väestöä. Kato ja nälkä pakottivat ihmiset muuttamaan.

• Valtionkirkko oli Euroopan armottomimpia vainotessaan toisinajattelijoita. Niillä, jotka halusivat harjoittaa auktorisoimatonta uskontoa, ei ollut muuta vaihtoehtoa kuin lähteä maasta.

• Seikkailunhaluiset eivät kyenneet vastustamaan Amerikkaan jo juurtuneiden maanmiestensä kirjeiden viehätystä eivätkä pamflettien ja lehtien välityksellä levitettävän, häpeämättömän propagandan vetovoimaa.

Kristina från Duvemåla on kertomus eteläruotsalaisen Smoolannin maakunnassa asuvasta pienestä ihmisjoukosta. Smoolannin laihat, kiviset pellot ja säälimätön esivalta tekivät tavallisen kansalaisen elämästä raskaan ja tulevaisuuden näkymistä olemattomat. Siellä unelma Amerikasta kasvoi yhä suuremmaksi.
arrive

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

1800-luvun puolivälissä päältä päin katsoen muuttumattoman maailman perustuksia horjutettiin: vaunuja voitiin ajaa ilman hevosia, ja laivat ylittivät valtameriä ilman purjeita.  Maailman eri osat lähenivät toisiaan, ja  painettu sana toi tietoa kaukana sijaitsevasta maasta lukutaidon hankkineelle uudelle sukupolvelle. Myyttisyyden verho aukesi Uuden maailman ympäriltä hitaasti, mutta vähitellen se muuttui todelliseksi. Uudessa maailmassa oli peltomaita mutta ei maanviljelijöitä, ja se toivotti Vanhan maailman maamiehet lämpimästi tervetulleiksi. Maa avautui ihmisille, jotka janosivat vapautta, joka heiltä kotimaassa oli riistetty.

Paikka paikoin Ruotsissa osa miehistä ja naisista vastasi kutsuun ja ryhtyi vaaralliseen hankkeeseen – he matkustaisivat toiseen maanosaan. Rohkeimmat uskalsivat ottaa ensiaskeleen ja lähteä vaaralliselle matkalle Atlantin yli, ja heitä Ruotsiin jääneet epäileväiset kutsuivat seikkailijoiksi. Heidän joukossaan oli Kristina ja ryhmä muita smoolantilaisia. Tämän rohkean uudisraivaajajoukon tarina tulee elämään edelleen saduissa ja legendoissa.

Kertomuksen tärkeimmät henkilöt:

• Kristina Johansdotter on maamiehen tytär, joka on vain 19-vuotias mennessään naimisiin Karl Oskarin kanssa ja 25-vuotias heidän muuttaessaan maasta.

• Karl Oskar Nilsson on aiemmin osoittanut halua päättää asioista oman mielensä mukaan. Lapsen ja nuorukaisen tahtoa eivät murra minkäänlaiset rangaistukset. 21-vuotiaana hän ottaa Korpamoenin kotitilan haltuunsa. Matkatessaan Valtameren ylitse hän on 27-vuotias.

• Robert Nilsson on Karl Oskarin nuorempi veli. Hän on haaveilija. Kyllästyneenä työskentelemään Nybackenin Aronin renkinä hän on ensimmäinen, joka haaveilee Amerikasta. Hän on noin 20-vuotias lähtiessään yhdessä veljensä ja tämän perheen kanssa siirtolaiseksi.

• Danjel Andreasson on Kristinan setä. Hän on jumalaapelkäävä mies, joka on unessa nähnyt näyn, jossa Jeesus määrää hänet suorittamaan Jumalan töitä maan päällä. Tämän Herran työn tekemisestä säädetään kuitenkin vankeusrangaistus. Hän on 46-vuotias muuttaessaan kaiken talonväkensä kanssa maasta.

• Naimaton nainen Västergöhlin Ulrika oli aikoinaan pitäjän Ilolintu, mutta nyt hänestä on tullut Danjelin opetuslapsi. Kirkko on langettanut naisen ylle kirkonkirouksen prostituution harjoittamisesta. Hän on 37-vuotias muuttokuorman lähtiessä liikkeelle. Elin-tytär seuraa äitiään.

• Fina-Kajsa on öölantilainen leski, joka on matkalla poikansa luo Amerikkaan. Hän raahaa mukanaan tahkoa, koska on kuullut, että ne ovat kalliita ja huonolaatuisia Uudessa maassa.

Lähde: Briggen Teaterproduktion

 

MOBERGIN ESIPUHE

"Tämä tarina kertoo ihmisistä, jotka muuttivat kodeistaan Smoolannin Ljuderista Pohjois-Amerikkaan.

He olivat paikkakuntansa ensimmäiset siirtolaiset. He saapuivat pienten mökkien ja suurten lapsilaumojen maasta. He olivat maakansaa, ja heidän sukunsa oli jo vuosituhansia viljellyt maata, jonka he jättivät.

Kaikkien vaiheiden halki talo pysyi suvun kotina ja elatuksen antajana. Kaikki välttämätön saatiin maasta. Ihmiset olivat riippuvaisia Herran ilmoista, jotka antoivat hyviä ja huonoja vuosia, mutta eivät mistään muusta mahdista auringon alla. Hiljaisesti meni elämä menojaan talonpojan vuoden piirtäessä kehäänsä umpeen. Ja tällaisena se jatkui kauan, läpi vaihtuvien sukupolvien, läpi vuosisatojen kulun.

Mutta keskipaikkeilla yhdeksättätoista vuosisataa Kristuksen syntymän jälkeen muuttumattomuuden laki järkkyi perustuksiaan myöten. Vastalöydettyjä voimia käytettiin hyväksi, vaunuilla ajettiin ilman hevosia, ja laivat saattoivat kulkea purjeitta merten yli. Maapallon eri osat lähenivät toisiaan. Ja uusille sukupolville, jotka pääsivät osallisiksi lukutaidosta, toi painettu sana viestejä kaukaisesta maasta, joka kohosi tarun hämärästä ja sai todellisuuden selkeän ja viettelevän hahmon.

Uusi valtakunta omisti viljelemätöntä maata ja kutsui luokseen maattomia viljelijöitä. Se avautui niille, jotka kaipasivat vapautta ja olivat kotiseudullaan sitä vailla. Ja jokaisella seudulla oli miehiä ja naisia, jotka noudattivat kutsua ja ryhtyivät arveluttavaan hankkeeseen, muuttamaan toiseen maanosaan. Rohkeimmat lähtivät ensimmäisinä. Huimapäiset ne ensimmäisinä lähtivät pelottavalle matkalle suuren meren yli. Ne jotka jäivät, verkkaiset ja empiväiset, sanoivat heitä seikkailunhaluisiksi.

Ensimmäiset siirtolaiset eivät tienneet paljonkaan maasta, joka heitä odotti. Eivätkä he voineet tietää, että toista miljoonaa ihmistä lähti kotimaasta seuraamaan heidän jälkiään. Eivät he voineet aavistaa eivätkä arvata, että viljelty maa, heidän vanhaa maataan suurempi, olisi heidän hankkeensa tulos ja hedelmä, joka aloitettiin epävarmuuden taivaan alla, rohkeuden tunnuksin, vaarallisena seikkailuna.

Ne miehet ja naiset, joista tässä kertomuksessa on puhe, ovat jättäneet tämän elämän kauan sitten. Muutamien nimet ovat vielä luettavissa rapautuvista hautakivistä, tuhannen peninkulman päässä seudusta, missä he syntyivät maailmaan. Kotipitäjässä heidän nimensä ovat unohtuneet, ja heidän maastamuuttonsa seikkailu on pian siirtyvä tarun ja legendan maailmaan."

 

Vilhelm Moberg, Maastamuuttajat

Suomentanut Kristiina Kivivuori (1958)